Henry Manni

Laji: Pyörätuolikelaus
Kotipaikka: Lohja
Seura: Länsi-Uudenmaan Urheilijat
Valmentajatiimi: Juha Heinänen ja Jukka Kesälä
Syntymävuosi: 1992
Opinnot: Liikuntaneuvoja, merkonomi, esteettömyyskartoittaja
Harrastukset: Melonta, pyörätuolikoripallo, lukeminen

Saavutukset:
2017 MM-pronssi 400m
2016 Rio de Janeiro Paralympia-pronssi 100m
2016 Kolme Euroopan Mestaruutta (100, 200 ja 400m) sekä 800m EM-hopea
2015 MM-hopea 400m sekä pronssit 200m ja 800m
2014 Neljä Euroopan Mestaruutta (100, 200, 400 ja 800m)
2013 MM-pronssi 200m
Voimassa oleva Euroopan Ennätys 200m
Voimassa olevat Suomen Ennätykset 100m, 200m, 400m, 800m

Tieni vammaishuippu-urheilijaksi

Synnyin Lahdessa, mutta ollessani vauvaikäinen muutimme kotikaupunkiini Lohjalle. Lapsena opin kävelemään täysin normaalisti, eikä merkkejä liikuntavammasta ollut. Melko nuorena äitini alkoi kuitenkin epäillä suvussamme esiintyvän perinnöllisen liikuntavamman periytyneen myös minuun. Lääkärit uskoivat asian vasta ollessani 5-vuotias.

Melko nopeasti edennyt liikuntavamma (spastinen parapareesi) ei minua kuitenkaan hidastanut. Olin liikunnallinen lapsi ja mukana monessa. Kanoottipoolon pelaamisen aloitin 9-vuotiaana. Kanoottipoolossa ei ole erikseen vammaisten sarjoja, joten pakko oli pärjätä terveille kavereille. Kilpailin poolossa aina 18-vuotiaaksi asti saavuttaen SM-mitaleja sekä junioreissa että aikuisten sarjassa.

Vammaisurheilu oli minulle pitkään täysin vieras asia, mutta ollessani 12-vuotias vuonna 2004, näin Leo-Pekka Tähden voittavan paralympia-kultaa ja oma kipinä syttyi heti! Lähdin vammaisyleisurheiluleirille, ja yllättäen itse Leo-Pekka oli paikalla treenaamassa ja opettamassa kelausta meille junioreille. Kuukausi leirin jälkeen sain käyttööni entisen kelaajan kelaustuolin, ja treenaaminen alkoi heti. Keväällä 2009 paralympiakomitean kautta sain ensimmäisen omien mittojen mukaan tehdyn kisatuolin.

Ensimmäiset kansainvälisiin kilpailuihini osallistuin Italiassa 2010. Kelasin siellä hyviä aikoja ja kisat olivat mahtava ja innostava kokemus. Italiassa oli myös ensimmäinen vammaluokitteluni, ja siellä minut määriteltiin luokkaan T54. Vammaluokka muuttui kuitenkin sittemmin vuonna 2013. Käsieni motoristen vaikeuksien uudelleenarvioinnin myötä, lopullinen luokkani varmistui T34-luokkaan. Muutoksen myötä pääsin kelaamaan sarjaan, jossa kilpailen sellaisten kelaajien kanssa joiden vamma vastaa omaani huomattavasti paremmin.

Nykyään haluan menestyä kelauksen maailman huipulla, ja tehdä myös urheilijan matkastani merkityksellisen. Haluan tuoda paraurheilua sekä liikuntavammaisuutta aktiivisesti esille, ja etenkin rohkaista liikuntavammaisia lapsia löytämään oman juttunsa mistä nauttii. Rajoitteet ovat vain omassa päässä -mentaliteetilla olen itse päässyt pitkälle, ja sitä asennetta haluan jakaa myös muille – niin liikuntarajoitteisille kuin ihan kenelle vain.