20.8.2016

Tieni huipulle

Tieni vammaishuippu-urheilijaksi
 
Synnyin Lahdessa, mutta ollessani vauvaikäinen muutimme kotikaupunkiini Lohjalle. Lapsena opin kävelemään täysin normaalisti, eikä merkkejä liikuntavammasta ollut. Melko nuorena äitini alkoi kuitenkin epäillä suvussamme esiintyvän perinnöllisen liikuntavamman periytyneen myös minuun. Lääkärit uskoivat asian vasta ollessani viisi vuotias.
 
Melko nopeasti edennyt liikuntavamma (spastinen parapareesi) ei minua kuitenkaan hidastanut! Olin liikunnallinen lapsi ja mukana monessa. Kanoottipoolon pelaamisen aloitin toisen luokan jälkeisenä kesänä. Kanoottipoolossa ei ole erikseen vammaisten sarjoja, joten pakko oli pärjätä terveille kavereille. Poolossa kilpailin aina 18-vuotiaaksi saavuttaen sm-mitalleja sekä junioreissa, että myöhemmin aikuisten sarjassa.
 
Vammaisurheilu oli minulle pitkään täysin vieras asia, mutta ollessani 12v vuonna 2004 näin Leo-Pekka Tähden voittavan paralympia kultia ja oma kipinä syttyi heti! Lähdin vammaisyleisurheiluleirille ja yllättäen itse Leo-Pekka oli paikalla treenaamassa ja opettamassa kelausta meille junioreille.
 
Kuukausi leirin jälkeen sain käyttööni entisen kelaajan kelaustuolin ja treenaaminen alkoi heti. Keväällä 2009 paralympiakomitean kautta sain ensimmäisen omien mittojen mukaan tehdyn kisatuolin. Ensimmäiset kansainväliset kilpailuni kävin Italiassa 2010. Kyseessä oli Italian avoimet mestaruuskilpailut. Ajat olivat minulle todella hyviä ja kokemus erittäin hieno! Italiassa oli myös vammaluokitteluni ja sieltä sain luokan T54.
 
Peruskoulu loppui 2009 ja pääsin suoraan Liikuntakeskus Pajulahteen opiskelemaan. Ensimmäinen vuosi Pajulahdessa meni liikunnallisella ammattiin valmentavalla ”valkulla”. Valkun jälkeen hain ja pääsin suorittamaan liikunnan neuvojan ammattitutkintoa (LPT). Pääsin sisään urheilijapuolelle, sillä meriitit olivat jo riittävät. Urheilijoilla opinnot joustavat huomattavasti enemmän ja opinto-oikeutta on vuosi enemmän, kuin normaalilla puolella. Valmistuin kuitenkin 3,5 vuodessa. Valmistuessani liikunnan neuvojaksi jatkoin opintoja oppisopimuksella omassa seurassani Länsi-Uudenmaan Urheilijoissa. Tämä oppisopimus koulutus tuki urheiluani erinomaisesti, sillä seurani jousti todella hienosti urheilun mukaan. Tein kuitenkin työni ja opiskeluni hyvin ja valmistuin keväällä 2016.
 
Arvokilpailuiden makuun pääsin keväällä 2011 Dubaissa järjestetyissä nuorten MM-kilpailuissa. Mitali jäi harmittavasti matkasta, mutta neljäs sija 1500 metrillä lämmittää jälkeenpäin hyvin mieltä. Heti seuraavana kesänä 2012 suuntana oli Tsekit ja jälleen nuorten MM-kilpailut. Monta laadukasta treeniä oli vuoden aikana vedetty ja ne näkyivät myös menestyksessä kisoissa. Mukaan reissusta lähti kolme nuorten MM-pronssia! Matkat olivat 400m, 800m ja 1500m.
 
Tsekkien kisojen suurin anti ei ollut kuitenkaan mitalit vain keskustelut kisojen pääluokittelijan kanssa. Minulla on aina ollut käsissäkin pieniä motorisia vaikeuksia. Italiassa 2009 minut luokiteltiin T54 luokkaan, koska käsienmotoriikka arvioitiin silloin niin hyväksi, ettei se oikeuta T34 luokkaan. Pääluokittelija oli kuitenkin eri mieltä ja tammikuussa 2013 kansainvälissä uudelleenluokittelussa luokkani muuttuikin! Minun nykyinen luokka on siis T34. Vaikka nuorten kisoissa sainkin menestystä, niin aikuisten miesten taso T54 luokassa oli kaukana. Nyt pääsen kelaamaan henkilöitä vastaan joiden vamma vastaa omaani huomattavasti paremmin.
 
Luokan muutoksen jälkeen vauhti on ollut kovaa. Vuonna 2013 pääsin aikuisten MM – kilpailuihin ja tuloksena oli 200m pronssi. Seuraavana vuotena EM-kisoissa voitin neljä kultaa (100m, 200m, 400m sekä 800m). Dohassa järjestettiin MM-kilpailut syksyllä 2015 ja niistä tuloksena oli 400m hopea sekä pronssit 200m ja 800m matkoilta. Paralympiavuosi 2016 on tähän mennessä tuonut jo kolme Euroopan mestaruutta Italiasta (100, 200 ja 400m) sekä 800m hopean. Rion paralympialaiset toivat minulle 100m pronssia ja se on urani upein hetki tähän mennessä! Hetken se tuntui jo ihan voitolta, mutta realisti palasi nopeasti ja tavoitteet Tokiossa 2020 ovat vielä kovemmat! :) Matkalla ovat toki Lontoon MM-kilpailut 2017, Berliinin EM-kilpailut 2018 sekä MM- kilpailut 2019! Monta välitavoitetta matkalla kohti seuraavia paralympialaisia Tokiossa! :)