Henry Manni

laji: Pyörätuolikelaus
kotipaikka: Lohja
seura: Länsi-Uudenmaan Urheilijat
valmentajatiimi: Juha Heinänen ja Jukka Kesälä
syntynyt: 1992
opinnot: Liikuntaneuvoja, merkonomi, esteettömyyskartoittaja
harrastukset: Melonta, pyörätuolikoripallo, lukeminen

Saavutukset

Paralympialaiset

 

2016 Rio de Janeiro:

pronssia 100 m

MM-kilpailut

 

2017 Lontoo:

pronssia 400 m

 

2015 Doha:

hopeaa 400 m

pronssia 200m

pronssia  800 m

 

2013 Lyon:

pronssia 200 m

EM-kilpailut

 

2021 : Bydgoszcz

kultaa 100 m

 

2018 Berliini:

hopeaa 100 m

kultaa 400 m

kultaa 800 m

 

2016 Grosseto:

kultaa 100 m

kultaa 200 m

kultaa 400 m

hopeaa 800 m

 

2014 Swansea:

kultaa 100 m

kultaa 200 m

kultaa 400 m

kultaa 800 m

Ennätykset

100 metrin Suomen ennätys 15,46

200 metrin Euroopan ennätys 27,16

400 metrin Euroopan ennätys 51,38

800 metrin Suomen ennätys 1.41,28

1500 metrin Suomen ennätys 3.22,16

Tieni huippu-urheilijaksi

Synnyin Lahdessa, mutta ollessani vauvaikäinen muutimme kotikaupunkiini Lohjalle. Lapsena opin kävelemään täysin normaalisti, eikä merkkejä liikuntavammasta ollut. Melko nuorena äitini alkoi kuitenkin epäillä suvussamme esiintyvän perinnöllisen liikuntavamman periytyneen myös minuun. Lääkärit uskoivat asian vasta ollessani 5-vuotias.

Melko nopeasti edennyt liikuntavamma (spastinen parapareesi) ei minua kuitenkaan hidastanut. Olin liikunnallinen lapsi ja mukana monessa. Kanoottipoolon pelaamisen aloitin 9-vuotiaana. Kanoottipoolossa ei ole erikseen vammaisten sarjoja, joten pakko oli pärjätä terveille kavereille. Kilpailin poolossa aina 18-vuotiaaksi asti saavuttaen SM-mitaleja sekä junioreissa että aikuisten sarjassa.

Vammaisurheilu oli minulle pitkään täysin vieras asia, mutta ollessani 12-vuotias vuonna 2004, näin Leo-Pekka Tähden voittavan paralympia-kultaa ja oma kipinä syttyi heti! Lähdin vammaisyleisurheiluleirille, ja yllättäen itse Leo-Pekka oli paikalla treenaamassa ja opettamassa kelausta meille junioreille. Kuukausi leirin jälkeen sain käyttööni entisen kelaajan kelaustuolin, ja treenaaminen alkoi heti. Keväällä 2009 paralympiakomitean kautta sain ensimmäisen omien mittojen mukaan tehdyn kisatuolin.

Ensimmäiset kansainvälisiin kilpailuihini osallistuin Italiassa 2010. Kelasin siellä hyviä aikoja ja kisat olivat mahtava ja innostava kokemus. Italiassa oli myös ensimmäinen vammaluokitteluni, ja siellä minut määriteltiin luokkaan T54. Vammaluokka muuttui kuitenkin sittemmin vuonna 2013. Käsieni motoristen vaikeuksien uudelleenarvioinnin myötä, lopullinen luokkani varmistui T34-luokkaan. Muutoksen myötä pääsin kelaamaan sarjaan, jossa kilpailen sellaisten kelaajien kanssa joiden vamma vastaa omaani huomattavasti paremmin.

Kuvaaja: Heidi Lehikoinen

Saavutin ensimmäisen aikuisten arvokisamitalin Lyonin MM-kilpailuista 2013. Sen jälkeen sain joka vuosi mitaleja aikuisten arvokilpailuista vuoteen 2019 asti. Toistaiseksi ehdottomasti hienoin saavutus urallani on 2016 Rion paralympialaisten pronssimitali.

Urani toisissa paralympialaisissa Tokiossa 2021 jäin niukasti neljänneksi.

MM-kilpailuissa toistaiseksi paras saavutukseni on hopea ja pronsseja on neljä kappaletta. Euroopan mestaruuskilpailuista minulla on kymmenen kultaa ja kaksi hopeaa.

Vuoden 2020 ja 2022 arvokilpailut peruttiin koronapandemian takia. Vuosien 2013 – 2021 aikana olen vain yhtenä vuotena jäänyt ilman arvokisamitalia.

Nykyään haluan menestyä kelauksen maailman huipulla, ja tehdä myös urheilijan matkastani merkityksellisen. Seuraavana suurena päämääränä ovat Pariisin paralympialaiset, joissa haluan ehdottomasti nousta jälleen palkintopallille. Olen valmis näkemään vaivaa ja tekemään työtä, jotta tuo tavoite saavutetaan.

Haluan tuoda paraurheilua sekä liikuntavammaisuutta aktiivisesti esille, ja etenkin rohkaista liikuntavammaisia lapsia löytämään oman juttunsa mistä nauttii.  Esteettömyys on minulle myös arvo ja asia, jonka eteen haluan tehdä töitä.

Kuvaaja Harri Kapustamäki