Vammaisurheilu oli minulle pitkään täysin vieras asia, mutta ollessani 12-vuotias vuonna 2004, näin Leo-Pekka Tähden voittavan paralympia-kultaa ja oma kipinä syttyi heti! Lähdin vammaisyleisurheiluleirille, ja yllättäen itse Leo-Pekka oli paikalla treenaamassa ja opettamassa kelausta meille junioreille. Kuukausi leirin jälkeen sain käyttööni entisen kelaajan kelaustuolin, ja treenaaminen alkoi heti. Keväällä 2009 paralympiakomitean kautta sain ensimmäisen omien mittojen mukaan tehdyn kisatuolin.

Ensimmäiset kansainvälisiin kilpailuihini osallistuin Italiassa 2010. Kelasin siellä hyviä aikoja ja kisat olivat mahtava ja innostava kokemus. Italiassa oli myös ensimmäinen vammaluokitteluni, ja siellä minut määriteltiin luokkaan T54. Vammaluokka muuttui kuitenkin sittemmin vuonna 2013. Käsieni motoristen vaikeuksien uudelleenarvioinnin myötä, lopullinen luokkani varmistui T34-luokkaan. Muutoksen myötä pääsin kelaamaan sarjaan, jossa kilpailen sellaisten kelaajien kanssa joiden vamma vastaa omaani huomattavasti paremmin.

Nykyään haluan menestyä kelauksen maailman huipulla, ja tehdä myös urheilijan matkastani merkityksellisen. Haluan tuoda paraurheilua sekä liikuntavammaisuutta aktiivisesti esille, ja etenkin rohkaista liikuntavammaisia lapsia löytämään oman juttunsa mistä nauttii. Rajoitteet ovat vain omassa päässä -mentaliteetilla olen itse päässyt pitkälle, ja sitä asennetta haluan jakaa myös muille – niin liikuntarajoitteisille kuin ihan kenelle vain.